Kovan onnen kantasormus

Tällainen tuli eteen. 

En tiedä tarkemmin, mitä sormukselle oikein oli tapahtunut, mutta siihen liittyi jokin onnettomuus ja vakuutusyhtiö, joka korjausarvion jälkeen katsoi, että voihan sen vanhan vielä kuntoon saattaa. No, ei siinä muuta kuin hommiin sitten.

Arviota tehdessäni jo mietin, että tämä on yksi niistä hommista, joista ei oikein tiedä mitä kaikkea vielä eteen tulee, mutta homman edetessä ei oikeastaan tullut mitään sellaista erityistä pähkinää vastaan, joka ei olisi käynyt mielessä, kun paperille asioita kirjasin.

Aivan ensimmäinen askel oli juottaa sormus eheäksi, jotta onttoa osaa pääsee kunnolla edes käsittelemään. 

Tähän sormukseen oli tehty pohjaan levy vuosia aikaisemmin, mikä toisaalta toi ryhtiä ja esti isommalle mutkalle vääntymisen, mutta toisaalta se oli nyt pahasti tiellä, kun lyttyyn menevää osaa oli tarkoitus painaa takaisin muotoonsa.

Kuvassa näkyvästä revenneestä sivustasta taulua sai painettua pienellä punsselilla ulommaksi mukavasti. Seuraavaksi revennyt sivu poistettiin kokonaan, sillä sitä ei juotoksella tai muullakaan kikkailulla olisi hyväksi saanut kuitenkaan. Parempi tehdä heti vähän enemmän hommia, kuin tärvellä kärsivällisyyttä ja aikaa kikkailemalla kun lopulta tyytymättömyyttään saa kuitenkin tehdä asian kunnolla ja oikein myöhemmin.

Kuvassa näkyy vielä ylimääräistä rämmälettä, joka viilattiin tasaiseksi ennen paikkalevyn muotoilua ja sovittelua.

Sormus on juottamisen jälkeen kovin tumma, koska kulta tummuu kuumentaessa. Tarkalleen ottaen kullassa seosaineena oleva kupari on se, joka tummuu reagoidessaan ilmassa olevan hapen kanssa. Puhdas kulta ei tummu, vaikka sitä kuinka kuumentaisi, koska se ei reagoi hapen kanssa.

Kullassa käytetään seosaineina kuparia sekä hopeaa, joiden avulla seoksesta tulee kestävämpi ja lujempi. Näiden keskinäistä suhdetta säätämällä saadaan kultaan myös värisävyjä. Esimerkiksi puna- tai rosekulta on seosta, jossa käytetään vain tai enimmälti kuparia. Valkokulta taas saa värinsä palladiumista, jota seokseen lisätään. Kuvassa näkyvä vihreänsiniset sävyt ja lasimainen pinta johtuu boraksista, jota käytetään juottamisessa apuaineena.

Tässä kuvassa paikkalevyä on viilattu karkeasti ja tarkastettu, ettei saumassa ole reikiä. 

Sormus on tässä vaiheessa käynyt myös happokylvyssä, jossa musta kuparioksidi ja boraks liukenee rikkihappoliuokseen. Happokylpy on tarpeen, sillä boraksin lasite on niin kova, että se tylsyttää viilat ja terät. Se myös estää kiillottamista ja on muutenkin ylimääräinen häiritsevä harmintekijä, kun esinettä pitää käsitellä.

Sormusta hioessa sen taulu, johon oli kaiverrettu pieni kirjain, meni puhki. Tämä ei ollut täydellinen yllätys, sillä korkeimmalla oleva pinta myös kuluu eniten. Parempi, että sen heikkous tuli esiin tässä vaiheessa kuin että se olisi mennyt puhki parin kolmen vuoden päästä käytössä.

Niinpä vanha taulu poistettiin ja uudelle taululle viilattiin tasainen alusta. Tässä kuvassa paikkalevystä on rakennettu uusi taulu, joka on vielä hiomatta ja viimeistelmättä lopulliseen muotoonsa.

Tällainen siitä sitten tuli. 

Sormus palautettiin niin sanotusti alkuperäiseen muotoonsa ja oikeaan kokoon. Kuvasta ei näy kunnolla, että myös rösöinen osuus on yhäkin rösöinen ja kuva on tullut otettua muutenkin tavallaan väärältä puolelta.

Kuvan ottamisen jälkeen tasaiseen taulunosaan kirjattiin vielä