Hopeinen kellonranneke

Tällainen hopeakello, jossa kuori ja ranne ovat kiinteästi yhtä ja samaa, oli hieman liian pitkä omistajansa ranteeseen. 

Juttu onkin hieman konstikkaampi, kuin napata palanen pois ja juottaa kasaan, koska juottamisen jälkeen hopea vaatii hieman kemikaalista käsittelyä, jotta suoja-aineet sekä tummumat saadaan pois. Hopea myös johtaa lämpöä erittäin hyvin ja siksi vähintään kellon koneisto pitäisi normaalisti poistaa ennen kuin hopeaosia pääsee käsittelemään.

Tietysti, aina on vaihtoehtoja. Tällä kertaa paras on käyttää happiliekkiä, jolla saa huimasti kuumemman ja pistemäisemmän liekin, kuin tavallisella juotospistoolilla. Näin voidaan suojata muut osat ja keskittyä käsittelemään vain pientä osaa ranteesta.

Pituutta piti nipistää sen verran vähän, että riitti kun vain toista puolta lyhentää. Lukon vastapuoli oli inan pitempi ja muutenkin on viisaampaa käsitellä puolta, jossa ei ole ylimääräisiä mekanismeja saranoista tai muutakaan.

Kuvassa osat yhdistävä niitti on avattu ja osat otettu erilleen.

Tässä kohtaa ylimääräinen pituus on sahattu. Sopivilla leikkureilla tämä kävisi näpsästi, mutta jälki olisi myös sen mukainen, että saisi tuhertaa aikansa, jotta olisi mitään mahdollisuutta saada siisti ja pysyvä sauma aikaiseksi. Tämä on tyypillinen koneen valmistama ranneke, joka valmistustekniikan ansiosta pysyy jotenkuten kasassa, kunhan sitä vain varovasti käsittelee. Siitä jos lähtee yksittäiset muotoon prässätyt osaset liikkeelle, saakin taas luuppien ja pinsettien kanssa ihmetellä niitä paikoilleen.

Tämä onnistui kuitenkin vailla ongelmia.

Vanhan putken olisi voinut irrottaa poistetun osan päästä, mutta kätevämpi ja helpompi on vaihtaa se samalla uuteen. Vanhaan putkeen jää helpolla aiempia juotoksia, siinä voi olla kulumaa ja muutenkin kaikenlaista harmia voi ilmaantua, kun sellaisia kierrättää liikaa. Hopean ollessa kyseessä, ei materiaalia tällaisessa hommassa kannata nuukailla liikaa, sillä näin lyhyen ja oikeanlaisen putken valmistus on aika vaivaton homma. Vanhat osat menevät kuitenkin puhdistukseen ja käytetään uudestaan joskus tulevaisuutena jossain toisessa muodossa.

Kuten kuvasta näkyy, juottaminen jättää värieroja metallin pintaan.

Ranteesta hapotettiin vain se osa, joka oli lämmön seurauksena väriään muuttanut. Se on kylliksi, koska juottamisen suoja-aineet eivät muutenkaan leviä niin pitkälle, kuin värierot. Kello ja suurin osa ranteesta pysyi koko työn ajan kuivana ja viileänä.

Ennen loppukiillottamista vanha niitti korvattiin uudella ja koko hommeli kasattiin entiseen muotoonsa.

Lyhennys on aika suoraviivainen toimenpide tällaiseenkin hommaan, mutta pidennys olisi aiheuttanut ihan toisenlaisia haasteita :)