Ehtoollismaljan ongelmia

Tämä ehtoollismalja on eittämättä nähnyt parempiakin päiviä - nyt se oli jostain syystä narahtanut katki.

Jostain syystä se oli kuitenkin narahtanut katki. Oikeammin se tuli yhtenä kappaleena, mutta särkyi heti, kun sitä vähän väänsi. Tämä onkin oivallinen esimerkki siitä, kuinka pieni murtuma hopeisessa esineessä käytön myötä repeytyy lähes huomaamatta isommaksi ongelmaksi. Vaikka käytön voi odottaa olevan melko vähän rasittavaa, toistuva pesu ja kuivaus sekä niistä syntyvä lämpötilan vaihtelu saa kyllin pitkällä aikavälillä kaikenlaisia ongelmia aikaiseksi, jos rakenteessa on heikkouksia. Ne kakkulapiotkaan eivät katkea kovan kakun takia tai huolimattomassa käytössä. Hopea on pehmeä aine, eikä se kestä kuten teräs.

Tarkempi tarkastelu paljastaa, että repeämän vieressä on toinen repeämä. 

Kaiketi metallissa on ollut jokin epäpuhtaus, joka on aiheuttanut pienen huomaamattoman rikkoutumisen jossain vaiheessa kun esinettä on valmistettu, mutta mistään suoranaisesta valmistusviasta ei kuitenkaan ole kysymys. Kuten sanottu, asiat vain kuluvat käytössä ja joskus käy näin.

Vaan todellinen pähkinä purtavaksi onkin siinä, miten tämän on järkevin korjata? Nämä osat on työstetty prässeillä ja painosorveilla näiden valmistamiseen tarkoitetuilla työkaluilla, mitä ei tietenkään löydy kuin valmistajalta hyvällä tuurilla.

Tällaisen työn osuessa kohdalle onkin viisainta olla jäämättä valmistusprosessin vangiksi. Monet yksityiskohdat ovat seurausta valmistustavasta eivätkä niinkään tarkoituksellisia - useimmiten päältäpäin huomaamattomia - seikkoja.

Koska repeymän vieressä on muitakin repeytymiä, koska se on pyöreässä kohdassa ja koska olisi tarpeen, että muiden maljojen joukossa tämäkin olisi yhtä korkea, ei repeymiä kannata edes yrittää paikata ja juottaa osia paikoilleen. Siitä jäisi väkisinkin jälkiä, jotka paljastuisivat viimeistään silloin, kun malja on muiden vieressä.

Niinpä katsoin parhaaksi poistaa huonon kohdan tyystin, kuin hammaslääkäri ikään, ja tehdä väliin oikean paksuisesta levystä paikan. Ensimmäinen askel oli viilata maljan kummankin puolen juotettava pinta tasaiseksi ja toisiinsa nähden suoriksi.

Jalkaosaan juotettiin sopivan paksuinen levy, jota ei tässä vaiheessa kannattanut muotoilla tarkemmin oikeaan kokoon. Tällaista osaa on hankala mitata muutenkin, sillä se ei ole edes tasainen sivuiltaan.

Kun levy oli paikallaan, viilasin sen lähemmäksi oikeaa muotoaan. Keskelle tehtiin reikä, koska muuten maljan pohjan ja jalkaosan väliin olisi jäänyt ontto suljettu kohta. Reiän tarkoituksena on päästää ilma liikkumaan, kun se laajenee esinettä juotettaessa. Ja koska mahdollista, reikä kannattaa tehdä ennemmin suuremmaksi kuin pieneksi. Se helpottaa kuivumista pestäessä, mutta myös happokylvyn jälkeen.

Ontto ja suljettu onkalo taasen voi helposti aiheuttaa ongelmia tämän kokoisessa esineessä, kun sitä juotellaan. Ilman laajentuessa ja supistuessa juotossaumaan voi muodostua pieniä reikiä, joita silmä ei näe, mutta joista päästä nesteitä sisälle esinettä pestäessä ja jotka sieltä tihkuvat myöhemmin ulos.

Maljaosa juotettuna paikolleen. 

Ennen varsinaista juottamista osat pitää saada juuri oikeaan asemaan toisiinsa nähden, ettei maljasta tule kiero tai vino. Tässä kuvassa näkyy hauskalla tavalla, kuinka hopeointi suojaa tummumiselta. Malja nimittäin on hopeoitu, kun taas välissä olevaa levyä ei ole. Siksi levy on tummempi, koska hopeassa seosaineena oleva kupari reagoi ilmassa olevan hapen kanssa kuumennettaessa.

Happokylvyn jälkeen on aika muotoilla välin juotettu levy oikeaan muotoonsa. 

Tässä vaiheessa maljaa on työstytty vasta karkealla viilalla. Työ jatkui hienomman viilan kanssa ennen hiekkapaperilla käsittelemistä, eli filssaamista. Edellistä hienommalla hiomavälineellä poistetaan aina edellisen jättämät jäljet. Käytännössä myös kiillotus tekee sitä ihan samaa, mutta silloin jälki on jo niin hieno, että esine alkaa kiiltämään. 

Viimeisenä silauksena maljalle annettiin vielä hopeointi ja maljaosa kullattiin. Tässä käytettiin hieman erikoisempaa tapaa, jotta maljasta ei tulisi liian kirkas. Sen kun ei ole tarkoitus erottua muiden joukosta sen enempää huonompana kuin parempana.

Tämä kyseinen malja palvelee varmasti taas hyvin pitkään ennen seuraavia korjaustarpeita.