Savukvartsia sormukseen

Jälleen sormus, johon kiinnitetty kivi oli lähtenyt viipottelemaan omille teilleen. 

Tämän tyyppisiä sormuksia tehtiin Suomessa paljon 70- ja 80-luvuilla, kun teollinen valmistaminen otti hyviä harppauksia eteenpäin ja jolloin prässeillä valmistettiin osia, jotka käsipelin kasattiin valmiiksi koruiksi.

Tämä valmistusmenetelmä oli itseasiassa varsin hyvä. Yksittäisiä osia oli nopea tuottaa ja niiden laatu oli tasainen. Kun osat koottiin käsin, toimi se samalla laadunvalvojana, koska käsityöläinen samalla näki, jos jossain osassa oli virheitä, mitkä muuten olisivat jääneet huomaamatta.

Paitsi nopeus ja tehokkuus, prässien käyttö mahdollisti myös kevyempien tuotteiden valmistamisen, mikä on aika oleellinen asia, kun materiaalina on kallisarvoinen kulta.

Tämän ajan sormukset olivat myös sangen kestävää tekoa. Niitä tulee huollettaviksi tasaisesti aina silloin tällöin ja useimmiten niiden vikana onkin käyttöön liittyvät kulumiset.

Kuten tässäkin, kiveä kiinni pitäneet krappanat olivat kuluneet osin poikki tai muuten hengettömiksi.

Tätä nimenomaista kappaletta tosin on korjattu aiemminkin. Krappanoita on kertaalleen jo vahvistettu, eikä tällä kertaa selviä enää vahvistamalla niitä uudestaan.

Toki niinkin voisi tehdä, mutta kovin nättiä sormuksesta ei helpolla enää saisi aikaiseksi. Lisäksi on mahdoton tietää, millaisella juotoksella vahvistukset on tehty. Mikäli aiempi juotos sulaa nopeammin kuin uusi juotos, on edessä aivan uudenlainen ongelmarypäs.

Ylimääräisen vaivannäön välttämiseksi ja verenpaineen kurissa pitämiseksi viisainta on rakentaa koko istutus uudestaan ihan suosiolla. Se lähtee siitä, että ensin valssataan kultalevystä oikean paksuinen ja riittävän kokoinen kappale, joka taiteillaan kupiksi pallopääpunsselin, palloalasimen ja vasaran kanssa paukuttamalla.

Vanha istutus poistetaan sahalla ja runko muotoillaan uudelle kupille sopivaksi. Sekä uusi kuppi, että alusta johon se kiinnitetään kiillotetaan ennen juottamista. Se nyt vain on paljon helpomaa osien ollessa erillään, kuin yrittää pienillä laikoilla tehdä sitä jälkeen päin.

 

Kun kuppi on paikoillaan, se muotoillaan viilaamalla ylimääräistä ainetta pois ja jättämällä jäljelle vain kynnen virkaa tekevät ulokkeet. Kiveä pitää välillä hieman sovitella ja muotoilla istutusta sen mukaiseksi, jotta se istuu siinä hyvin aloillaan. Muutoin se on vaikea saada tukevasti ja suoraan paikkaansa.

Kun kaikki näyttää hyvälle, kiinnitetään kivi painamalla kynnet kiven päälle. Sen jälkeen tuleekin enää loppukiillotus ja pesu.

Uusi kivi paikallaan ja sormus valmiina kiillotuksen sekä pesun jälkeen. Valmiina noudettavaksi