Tinalla kun muu ei auta

Tinalla ei koskaan, missään tapauksessa eikä ikinä pidä korjata koruja. Se on aivan ehdoton nyrkkisääntö. Tina on niin pehmeää, ettei se kestä koruissa yhtään ja siinä usein voi olla kaikenlaisia epäpuhtauksia, mitkä ihokontaktissa voi herkemmälle aiheuttaa allergisia oireita - ja pahimmillaan laukaista allergian, jos sitä ei ennestään ole.

Lisäksi osana kultaa tai hopeaa se aiheuttaa muunlaisia ongelmia, jos esinettä erehtyy lämmittämään. Tina nimittäin syövyttää kultaa ja hopeaa kuumissa lämpötiloissa. Tarkalleen ottaen se ei syövytä, mutta käytännössä tekee sitä vastaavaa asiaa.

Joskus sormuksia ja ketjuja on yritetty korjata tinalla ennen kuin ne on tuotu kultasepälle huollettavaksi. Tällöin ensimmäinen asia on poistaa tina ennen kuin esineelle ylipäätään on järkevää edes koittaa tehdä yhtään mitään muuta.

No, nyt kun tämä on sanottu, niin joskus taas tulee vastaan tällaisia.

Koru lienee 830-pitoista hopeaa, ainakin jos on uskominen siitä löytyvään leimaan, mutta yhtä mahdollista on, että se on jotain arvoituksellista seosmetallia.

Tavallisesti tällainen koru kannattaisi korjata hopealla juottaen, mutta nyt se on ongelmallista, koska korua on jo aiemmin korjailtu tinalla, kuten kuvasta voi nähdä. 

Lisäksi siinä on runsaasti pieniä kiviä, jotka eivät lämpöä kestä. Niiden nyppiminen pois ja kiinnittäminen juottamisen jälkeen aiheuttaa sekin kuluja. Vaikka esineeseen liittyvää tunnearvoa on vaikea mitata, kannattaa silti pragmaattinen olla.

Koska tina yksinään ei osia kyllin vahvasti toisiinsa kiinnitä, tehtiin korun taustapuolelle ensin ura, johon sovitettiin hopeasta pieni tappi. Tämä hopea itseasiassa on se, joka pitää osat toisissaan kiinni ja tina taas se aine, joka pitää sen korussa kiinni.

Hyvällä kolvilla sekä tinalla että tarkalla otteella juottaminen itsessään on aika suoraviivainen toimenpide.

Tinalla sulaa matalassa lämpötilassa eikä sen jälkeen ole tarvetta happokylvylle. Eikä käyttöhappoon tinaa kannata pistääkään.

Taustapuolen juotos hiottiin tasaiseksi ja koko koru käsiteltiin hienoilla kiillotuslaikoilla. Jälki työstä jää väistämättä. Viimeisin sauma on korun vasemmassa reunassa. Oikealla puolella oleva oli siinä jo ennestään.

Ainakin korua voi taas käyttää sopivissa tilaisuuksissa, joskaan arkikäyttöön sitä ei kannata ottaa.

Tämä koru itseasiassa on työnjäljestä ja valmistustekniikoistaan päätellen melkoisen iäkäs. Leimoja ei sen paremmin ole yhtä 8-3-0 -numerosarjaa lukuun ottamatta. Millään tavalla virallinen